Kaikilla on oma käsitys siitä mikä on täydellinen. Täydellinen päivä. Täydellinen kakku. Täydellinen taulu. Täydellinen mies. Onko sellasta edes? Siis sitä täydellistä miestä? Tuskin. Tai muutenkaa täydellistä ihmistä. Kun katotaan mainoksia, niin siellä on naisia jolla on pieni ja piukka peppu, silee vaatsa, hyvät tissit ja "täydelliset" hiukset. Se asia mikä meiltä yleensä jää tajuamatta, on se että kaiken ton saavuttamiseen on menny, ei vaan sen yhden päivän valmistelut, vaan lähes koko elämä! Meikit nassuu, voiteet vartaloon, pidennykset hiuksiin ja jopa vähä täytettä liiveihin. Ei se oo täydellisyyttä. Mikä on?
Mulla oli yks työkaveri joskus. Ja mun mielestä hän oli täydellinen. Tasaisen ruskea iho, laiha ja tosi hyvässä kunnossa oleva vartalo, isot tissit (joo'o, kyllä tiedän ku kesällä sen näki aikas hyvin), "täydellinen" tukka ja kasvot muutenki niin symmetrisen kauniit että ei mitään rajaa. Hän oli mun mielestä täydellinen. Hänellä oli poikaystäväki joka kuvien perusteella oli aika täydellinen. Ainaki ulkoisen olemuksen perusteella. Kivat lihakset sanoisinko. Slurps. Mutta! Onko ne nyt sit niin täydellisiä kun luullaan? Piknikit kaivarissa? Itsetehtyhä juustokakkua mansikoilla ja ihme sorbetit mukaan? En minä osaa tollasia tehä. Eli mä en sit oo täydellinen?
En olekaan. Tiedän. Mulla on iso perse (mikä on kyllä aika hiton hyvä perse, vaikka ite sanonki), pienet tissit ja omasta mielestäni se 10 kiloo liikaa painoa. Mutta yritä vittu ite lopettaa röökinpolton tosta noin vaan ilman lisäkiloja! Ei ole helppoa. Ja korvikkeisiin minä en koske! Sama pätee seksiin. Jos en saa sitä itteään siltä jolta sitä haluan, niin oon sitten hitto soikoon ilman. En nyt tiie miten toi liitty tähän, mutta.. Mä oon mä ja jos ei seksi tule esille jokin on huonosti, hah! Olenko minä täydellinen ihmisenä? En. Onko kukaan meistä. Musta tuntuu että ei. Onhan ihmisiä jotka tekevät hyväntekeväisyyttä, ovat onnellisessa parisuhteessa, koti on nätisti sisustettu ja ystävät kadehtivat, mutta jossain vaiheessa tulee sellanen vaihe että kaikki sortuu. se voi tapahtuu millä tavalla tahansa, millo tahansa, ja sen seurauksena et ole enää täydellinen.
Otetaan esim rakkaus. Mies ja nainen. Ne rakastaa toisiaan. Sitten. Nainen tapaa sattumalta toisen miehen ja oho! Miten kävikään. Ne ihastuu ja yks asia johtaa toiseen. Kumpikin tekee asioita mitä ei saa tehdä, mutta kun sille ei voi mitään. Sä luulet että sulla on täydellinen puoliso, mutta paljastuuki, että ei se ole niin täydellinen. Eli se EI OLE täydellinen. Ääääk!! Mutta ei se sitä silti tahallaan tee. Vaikeita asioita. Mä en todellakaan ole täydellinen. Olen kaikkea muuta. Jos oisin täydellinen, en ois koskenut niihin kaikkiin sormustettuihin miehiin. En ois vieny kotiin niitä. Jos mä olisin täydellinen, moni muu nainen ois onnellisempi. se on kivaa elää tälläsen tunteen kanssa. Jos jonkun sormustetun miehen nainen musertuu, syy on todennäköisesti mun. En mä oo niin kiltti ku miltä mun äiti näyttää. Elämä on julmaa, eikä mikää täällä on täydellistä. Ostat "täydellisen" asunnon, mutta aina löytyy jotai mitä haluat muuttaa siinä. Sama pätee seurustelukumppanissa. Kaikilla on oma käsitys siitä mikä on täydellistä ja täydellisyyttä, mutta mikään ei oo. Minä en usko siihen. Olen nähnyt sen itse liian monta kertaa omin silmin.
Täydellisyyttä ei ole olemassa.
J-love kuittaa. Puss
