Se eka yhteinen yö - ja the day after

Kun puhutaan ihastumisesta, nii tulee mieleen ne perhoset vatsassa, hymy ja innostuneisuus.
Mites kun jotkut parithan on ollu kavereita monia vuosia, ja sit yht' äkkiä ne rakastuuki toisiinsa ja vóila! Ne on pari. Tuleeko niille sit kans ne perhoset, vai onko ne vaa sillee et "Jee, toi on mun puoliso!" Yleensä, kun me ihmiset tavataan joku uus ihminen, ja siihen pitäis tutustua, nii sillo käydään treffeillä. Ja kun naisella on treffit miehen kanssa josta se tykkää..joo'o, se on näkemisen arvonen episodi..NOT! Oksettaa ku jännittää, asua vaihetaan lukemattomia kertoja, soitetaan kaverit läpi ja yritetään purkaa jännitystä mutta turhaan, yritetään syödä jotain, mut ku ei pysty. Meikkiä laitetaan aivan liikaa ja joudutaan sit pesee pois ja alottaa taas alusta. Ja kun ne perhoset velloo siel mahassa niin tietää että oikeasti jännittää..
Mutta sitä mä mietin..mitä jos tässä tapauksessa ei ole niitä perhosia? Okei, aina ku ajattelet sitä miestä se saa yhtä leveen hymyn naamalle ku mitä norsun perse on leveä. Aina ku saat tekstarin, vatsassasi jokin menee ympäri ja juokset kattoo oliko se HÄN joka tekstas. Kun HÄN soittaa, lopetat kaiken minkä olit tekemässä ja ajattelemassa ja keskityt 110% vain tähän puheluun ja vastaatkin äänellä joka muistuttaa pornolinjalla työskentelevää ilotyttöä. Naurat kaikelle mitä mies sanoo ja tietyissä asioissa puhut hieman vihjailevasti.
Kun tätä tutustumista on jatkunut pienen hetken, alat ajattelemaan ja kuvittelemaan ensimmäistä, yhteistä yötä. Miten se tapahtuu. Se eka kerta, kun annat itsesi kokonaan sille uudelle, ihanalle, hymyä tuovalle miehelle. Mietit, että mitenköhän sillä on tapana tehä alotteen vai tekeekö se ollenkaan. Tuleeko se sun luo, vai meetkö itse sen luo. Onko parempi olla omassa kotona vai sen kotona? Omassa kodissa jokainen tuntee itsensä turvalliseksi, mutta, jomman kummanhan on pakko olla 'vieraissa'. Pitääkö varata esim pullollisen viiniä? Ruokaa? Aamupalaa seuraavalle aamulle? Haluaako se suihkuun? Montako kortsua pitää olla? Lakanat pitää vaihtaa ennen ku se tulee. Pitää muutenki siistiä vähä kämppää ja kattoo että ei näy mitään mikä pilais tunnelman, kuten likaisia sukkia lattialla, kuvia exästä tai äidistä. Laittaako musiikkia taustalle vai telkkarin päälle? Mitä tehdään ennen kun mennään "nukkumaan"? Ja tapahtuuko se eka kerta sängyssä ns suunnitellusti, vaiko kenties intohimoisesti extempore sohvalla? Kannattaako näitä asioita edes suunnitella? Oma mielipiteeni on että ei kannata! Ainoa mikä kannattaa suunnitella on että käyt suihkussa ja siistit tiettyjä paikkoja (naiset tietää) ja että oot syöny vähä ja käyny kakalla. Mikää ei oo nii inhottavaa kun maha kurnii ja somalit pyrkii rajan yli kun pitäisi alkaa jotain sexuaalista toimintaa harrastamaan.
Sit se hetki ku vaikka ollaan jotain pientä syöty ja istutaan sohvalla katsomassa telkkaria, ja mies ottaa sut kainaloonsa pötköttää, nii ainoa asia mikä mielessä pyörii on: "Mitäköhän se ajattelee? Odottaako se, että mä teen ekan siirron? Pitäiskö mun suudella sitä? Uskallanko liikkua? Tässä alkaa panettaa.. Missä sen kädet on? Voi ei! Se silittää mun vatsaa! Meneeköhän se alavatsaan ja siitä alemmas..Nytkö se alkaa!? Voi ei! Joo, nyt se on menoa!!" Ja sit huomaat että sydän hakkaa koko ajan tuhatta ja sataa, kädet alkaa tärisee ja hikoilee vaikka sormet on kun jääkalikat. Liikutat itsesi sen verran että saat huulillasi kosketettua hänen kaulaansa tai jopa huulia. Siitä kummatkin alkaa pikkuhiljaa liikua ja suuteleminen yltyy intohimoksi ja seuraavaks istutkin hänen sylissään. Tässä vaiheessa et enää muista kuka oot ja miten paljon sua oikeesti jännittää. Tunnet vaa helpotusta, himoa ja intoa. Haluat ajan pysähtyvän. Haluat tuntea miehen kosketukset vartalollas ja miten hän sanattomasti kertoo miten vastustamaton olet. Mutta sitten..kun on se aika hyppää siihen oikeaan aktiin? Miten se käy? Ei kumpikaan sano että nyt mennään makkarin sängylle panemaan. Vai sanooko? Jotenki se kuitenki menee. Oletettavasti silleen että jompikumpi nousee ja sanattomasti (tai sanallisesti) sanoo jotain mikä tarkottaa makkariin siirtymistä. Ja mitkä ajatukset sitten valtaakaa mielen? Naiselle varmaa muun muassa pyörii mielessä ajatus miehen Kenraalin koosta, karvotuksesta, omasta karvotuksesta että miellyttääkö se miestä ja mitä jos kortsu menee rikki tai ei mahdu? Mitä sit?! Se ois varmaan pahinta! Kun mennään sängylle makaamaan, miten vaatteet lähtee? Ottaakohan se vaatteet multa pois vai joudunko itse riisumaan itseni? Mikä asento on ekana? Kestääköhän se kauan? Onko mun tukka menny ihan sekasin? Ja esileikki?! Miten se menee? Onko sitä ollenkaan? Ja mitä siihen sisältyy? Tottakai haluan että mies huomaa miten hyvä olen sängyssä (jos siis olen ja tottakai olen, hah). Mutta näyttääkö kaikki temput ekalla kerralla? EI! Älä ikinä anna ihan kaikkesi ekalla kerralla, koska kun sua jännittää, jokin saattaa mennä pieleen ja pahasti. Eka kerta on se kun kokeillaa vähä kepillä jäätä niin sanotusti. Tutustutaan toisen vartaloon ja tutkitaan. Kuiteskin suht varovaisesti. Tai minä ainaki. En mä ekalla kertaa huuda että "pane mua nyt ja lujaa cowboy!" Ei ei. Se tulee kyllä sit ajan kanssa kun enää ei tarvitse pelätä tekevänsä jotain väärin. Jos mies jännittää, voi olla, että hän laukee nopeemmin ku yleensä ja silloin pitää muistaa että vahinkoja sattuu jokaiselle. Muista lohduttaa miestä ja sanoa että ei haittaa. Voittehan ottaa uusiks vaikka aamulla sitten. Jokainen tietää että eka kerta uuden ihanan kanssa jännittää, paitsi jos on ku Kim Cattrallin Samantha Sinkkuelämästä. Mutta se on vaan sexiä. Aina voi ottaa uudestaa ja tärkeintä on puhua toiselle mitä haluaa ja miten. Jos ei pysty/uskalla sanoilla kertoa, nii vihjailemalla pystyy näyttää. Esimerkiksi jos makatte sängyssä vierekkäin kuhertelemassa ja haluat miehen tulevan päällesi, lähesty miestäsi hieman ja kiedo hitaasti jalkasi hänen jalkojen väliin, jolloin voit hitaasti kääntyä selällesi jolloin miehen on "pakko" tulla mukanasi ja näin ollen siirtyy päällesi.
Noh, hypätään nyt sen itse aktin ohi, ettei tää teksti mee ihan pornonovelliks.
Aamu. Heräät aamulla. Ei niin kun elokuvissa että makaat hänen kainalossa jo valmiiks, vaan todennäköisesti kummatkin makaa ihan eri tavalla erillää toisistaan. Varmistat että mies on edelleen vierelläsi ja annat silmies hetken vaeltaa hänen vartalollaan. Muistelet viime yön tapahtumia, ja jos kaikki meni hyvin, hymyilet lievästi rentoutuen. "Onkohan se hereillä? Mitä mieltä se oli yöstä? Lähteeköhän se heti herättyään? Kuulenko siitä enää tämän päivän jälkeen? Ajatuksia jotka pyörii mielessä. Makaat sängyssä ja odotat että mies näyttää merkkejä heräämisestä. Sitten kun hän herää, toivotat hänelle hyvää huomenta ja jos mahdollista, suukon kera tottakai. Mies vähä muuttaa asentoa(toivottavasti selälteen) että sinä voit käpertyä hänen kainaloonsa, ja siinä, kainalossa, aamulla, rauhallisena ja tyytyväisenä, voisi olla koko päivän, joka päivä. Mun omasta mielestä se hetki, on ehdottomasti se paras hetki. Voit vaan olla. Ei tartte sanoa mitään ja halutessaan voi vaikka nukahtaa hetkeksi. Tai vaikka ottaa öiset seikkailut uudestaan. Ihan mitä vaan. Kaksi ihmistä makaa (luultavasti) alastomana lähekkäin peiton alla. Kumpikaan ei enää piilottele itseään ja kummatkin on sujut asian kanssa, se on hyväksymistä ja siitä voi alkaa jotain aivan uskomatonta. Siitä kun ollaan herätty kunnolla voi mennä yhdessä suihkuun. Keittää aamukahvit ja vaikka jatkaa rentoutumista sohvalla jutellen, tai nauttien hiljaisuudesta. Se on ihanaa. Sit tuleeki se aika että miehen pitää lähtee. Seistää eteisessä halataan ja suudellaan hetken, nauttien toisesta ihmisestä ja kiittäen yhteisestä yöstä. Ja sit kun mies on lähteny (hakemaan lapsiaan, töihin tj) pääset heti soittamaan ystävälle joka on koko päivän odottanu raporttia yhteisestä yöstä. Kerrot hänelle yksityiskohtaisesti kaikesta, joo'o, ihan kaikesta! Ja ystäväsi on niin iloinen puolestasi että vihdoin pääsit kokeilemaan uutta urhoa, että onko hän oikeasti sulle se oikea. Hah. Sitten on se odottelu. Soittako se viel tänään? Laittaako se viel viestiä? PItäiskö mun laittaa sille kiitos-viestin? Olikohan se ihan pettynyt? Tykkääköhän se vielä musta? Tajuat että itse olet ihan hulluna mieheen ja nyt pelkäät henkesi puolesta, että mies ei enää soitakaan sulle.
Samana iltana tulee kuiteskin tekstiviesti mieheltä: "Kiitos muru yöstä. Oot söötti." Ja tämä saa sinut näkemään tähitä ja tottakai heti on pakko kertoo taas kaverille. Ihastuneena oleminen taitaa olla yks maailman parhaimmasta tunnetiloista. Silloin jaksaa innostua niin pienistä asioista. Ja seki viel, kun eka yhteinen yö on koettu, ei jaksa odottaa seuraavaa kertaa ja kaikkea sitä mitä voikaan yhdessä tehdä..

Puss Puss J-Love

Mielialavaihtelut - Naisten etuoikeus vai kirous?

Mä oon tässä nyt miettinyt taas vähän ja ajattelin jakaa ajatukseni teijän kanssa. Mikä on sellanen juttu mikä aina liitetään naisiin? Ja se juttu liitetään aina myös kuukautisiin? Mielialavaihtelut, kyllä! On se kumma, että kun heräät aamulla ja näät esimerkiks miehesi lautasen eilisestä pöydällä, tyhjän kaljapullon vieressä, ja sanot vähä kovempaan ääneen siitä miehelles, nii sieltä tulee heti kommentti ”Onks sulla menkat?” ”No vittu ei ole, mut voitko joskus siivota jälkesi?” Ja joo, myönnän että kun kuksut on alkamassa tai alkanut, niin saattaa olla pientä vaihtelua havaittavissa, mutta ei se tarkota sitä että KAIKEN minkä teen voi laittaa sen syyksi! Herra Jumala! Onhan mullakin oikeus vaihtaa mielipidettä ja joskus olla kiukkunen jos mieli tekee! Prkl!

Sanotaan että miehilläkin on tunteita, mikä saattaa olla totta yhden kohdalla kuudesta tyylii, mutta meillä naisilla kaikilla on tunteet ja ne on koko ajan esillä. Jos perheessä joku on vikana se alentaa mielialaa, ystävä kertoo jotain pahaa mitä on tapahtunut, se koskettaa valtavasti ja sitä myötä vaikuttaa mielialaan. Ei kukaan pompi ylös alasin ja huuda ”mua panettaa! mua panettaa!” jos kaveri on esimerkiksi just kertonut et on saanut keskenmenon.. ja työkiireet vaikuttaa kans. Kaikki vaikuttaa. En nyt muista naisista tiedä tarkasti, mutta tutkimuksien mukaan miehet voi arvioida milloin naiselle on menkat tulossa (siis ilman että nainen kertoo tai mies on seurannut tarkasti kierrosta). Naisen olemus muuttuu ennen kuukautisten alkamista, ja se alkaa jo itse asiassa ovulaation aikana. Silloin naisen lisääntymisvietti herää eloon ja hän on valmis toimintaan missä vain, milloin vain. Joten mies, tarkkaille naistasi ja jos huomaat että hän niin sanotusti säteilee, kehuu sinua, kiehnää tai vaikka puhuu seksistä enemmän ku yleensä tai halua kokeilla ’jotain uutta’, silloin on ovulaatio menossa ja sinulla on vajaa kaksi viikkoa aikaa panna naistas ylhäältä alas, sivuilta ja takaa nii lujaa ku sielu sietää! Ja silloin myös vältyt kiukkuisesta naisesta jos hän saa sitä mitä mieli tekee.

Ja onhan sit se raskausaika. Se aika jolloin nainen muuttuu fyysisesti lähes tulkoon kokonaan. Ja henkisellä tasolla on myös muutoksia havaittavissa. Joitakin naisia kuvottaa pelkkä ajatus sexistä, kun toiset taas haluisi jyystää koko helevetin ajan, eikä mies siihen pysty jolloin hermot naisella saattaa kiristyä. Mutta raskauden aikana tunteet on herkillä ja mieli saattaa muuttua aika usein. Se on vaan asia jonka kanssa miesten on elettävä.  Jos pyydät miestä hakemaan kaupasta suklaajäätelöä ja tuodessaan paketin eteesi, sanotkin että haluat sittenkin mango-sorbettia, miehen täytyy ymmärtää sinua ja nätisti lähteä sitä hakemaan, eikö vain? Toiset haluaa suolakurkkuja, toinen vaniljajäätelöä ketsupin kanssa. Mies on vastuussa siitä, että nainen on tyytyväinen. Koska sitten, kun synnytys on ohi ja arki alkaa (ja nainen on palautunu kokemuksesta) hän luultavasti muistaa miten ihana mies olit raskauden aikana ja silloin hän tulee kiittämään sinua (luultavasti juuri sillä tavalla kun toivot).       

Mutta mites miehet? Onhan kait heilläkin mielialavaihteluja? Eei.. tai no joo! Tulee mulle mieleen yks hetki jolloin mieliala vaihtuu erittäin nopeesti! Panetus (on myös miesten vaihdevuodet, mut se on taas asia ihan erikseen). Panetus on se mikä saa miehet sekoamaan. Kun alkaa panettaa, ne ovat vähä kiltimpiä. Kun panetus kasvaa, ne alkaa tyyliin nylkyttää sun jalkaas kun tiskaat. Sitten, kun panetus käy vielä pahemmaksi alkaa mies kertoilee tarinoita siitä, miten hän haluaisi kokeilla kaikkea uutta sun kanssa. Hän alkaa lupailla kuuta taivaalta, hän lupaa sulle maailman isoimman orgasmin ja sanoo tekevänsä kaikkensa sen eteen. Ja sit tietty siellä välissä, ennen kuin naisena päätät auttaa säälittävää miestäsi, nii mies on ihan itsemurhan partaalla. Huutaa ja vaikeroi kun panettaa eikä pysty tekee yhtään mitään, ja se kiukun määrä! Töissä menee kaikki päin persettä, auto hajoaa, kaverit vittuilee ja palleihin särkee. Oi voi!

Ja tätä pohtiessani, tulin siihen tulokseen että mielialavaihtelut on naisten etuoikeus. Ja että sexiä pitää harrastaa silloin kun sitä tekee mieli, ettei tuu turhia riitoja perheessä. Tää on vaan mun näkemys ja mielipide asiasta, enkä voi yleistää mitään mitä sanon.

Kiitos taas ja palataan. Puss puss<3

Sinkku - Elämänvalinta vai Kirous

Sinkku. Yksinäinen. Hylkiö. Erakko. Sitoutumiskammoinen. Villi. Viallinen. Muun muassa näitä sanoja liitetään sinkkuuteen. Miksi? Ihan turhaan! Totta kai on ihmisiä, jotka ovat vähä ujompia ja enemmän sisäänpäin suuntautuneita kun toiset, ja siitä syystä eivät välttämättä tapaa uusia ihmisiä yhtä helposti, mutta ei kukaan ole viallinen. Ei kukaan! Se jos on sinkku, on oma valinta, yleensä. Otetaan elävä esimerkki, minä. Olen ollut sinkkuna noin 2,5 vuotta ja ihan hyvin mä voin. Olen terve (en todellakaan tässä myöntäis vaik en oiskaan), nuori, hauska, itsestäni huolta pitävä ja itsenäinen nainen, enkä mä välttämättä edes tarvitse miestä rinnalle. Mutta, en kiellä sitä tosiasiaa, että kaipaan läheisyyttä, hellyyttä ja sitä, kun saa harrastaa sexiä vaikka heti herättyään (varsinki darra-aamuina!). Kaipaan myös sitä kun joku tulee illalla kotiin ja lösähtää viereen sohvalle ja haluaa ruokaa. Tai sitä kun joku oiski vieny roskat, tiskannu tai jopa pedannu sängyn.

 
Mietitään näin; olet juuri tavannut uuden komean kundin, joka on hauska, huumorintajunen ja osaa jopa puhua (jonkun verran) tunteistaan, mutta hän on sinkku. Mitä mietit? ”No jotain vikaa siinä on pakko olla! Ei se muuten sinkkuna ois.” Ja sit aletaan ettimään sitä vikaa. Vai eikö? No koko ajan mietitään ja seurataan kaikkea mitä kundi tekee, sanoo, miten se kävelee, miten se puhuu ja eleilee toisille tytöille. Me ollaan koko ajan tarkkana. Mietitään sitä vaihtoehtoa että onkohan se niin kiireinen että sillä ei ole aikaa tyttöystävälle, vai onko kaverit tärkeimpiä, vaiko vanhemmat kenties esteenä. Ja sit se yksi juttu, onkohan se sitoutumiskammoinen? Tai väkivaltainen? Ja kun ollaan vaihdettu numeroita, niin aletaan tulkitsemaan miten se kirjottaa, käyttääkö hymiöitä jne. En yleistä, en ollenkaan, mutta ainakin minä yritän mahdollisemman paljon saada selville kundista, ennen kun alan ryhtyä radikaalisiin iskutekoihin. Mutta totuushan on se, että ikinä et voi tietää mitä pinnan alta löytyy. ”Moni kakku päältä kaunis” sanotaan ja se pitänee aika hyvin paikkaansa. 
Tutkimuksien mukaan kauniit naiset, pettävät helpommin kun me ”normaalinnäköiset” naiset. Selityksenä on, että kauniit naiset tietävät saavansa aina uuden miehen, ja ovat siis niin itserakkaita ja itsekkäitä, kun taas me luonnonkauniit-vähä-niiku-hirvikin-naiset, osataan arvostaa miehiä, emmekä käytä heitä hyväksemme. Tiedän itsekin että ei miehiä löydy joka nurkasta odottamassa. Ja on heilläkin tunteita. Kyllä miehetkin haluavat sen tytön joka saa itsensä tuntemaan mieheksi. Joku, jota suojella. Muistan edelleen yhden asian jonka eksäni sanoi, se tuntui paremmalta kun se ”rakastan sua”- lause, nimittäin, ”Mitä ikinä tuleekin vastaan, mä suojelen sua kaikelta niin kauan ku pystyn”. Se sai sydämen sekaisin. Ja voihan se ollakin että olisi suojellutkin, jos en ois lähtenyt. Mutta se, kun tuntee että toinen oikeesti välittää, se on ihanaa ja korvaamatonta.

Mutta mua kiinnostaa mitä miehet ajattelee naisista, jos hän on sinkku. Ku kaikillahan meillä on eri näkemys siitä mikä on nättiä, kaunista, sexikästä ja miellyttävää, mutta jos mies näkee kauniin naisen ja juttelee tälle, ja sitten selviää että nainen on vapaalla markkinoilla, mitä mies ajattelee silloin? Onko ensimmäinen ajatus ”Onkohan se liian takertuvainen vaiko mustasukkainen..?” Vai huutaako se pieni ääni päässä ensimmäiseks ”Jess! Mulla on mahis saada pesää tältä tytöltä!!” Jotkut on sitoutumiskammoisia, toiset taas ”liian vaativia”. Asia selviää vaan jos ottaa selvää, kokeilee mitä pinnan alta löytyy. Eikä aina tarvitse hyökätä sen komeimman kundin kimppuun heti. Yleensä ne miehet jossa on se jokin (ei siis sitä stereotyyppiä, minkä näkee ihan liikaa varsinki kesällä), ne on ne syyt lähtee taistoon. Silmät, huulet, kädet, pylly, hauis, niskalihakset, rintakehä, leuka, joku sana, joku ele... Mikä tahansa osa vartalosta ja ihmisestä, voi olla se mikä saa just sut koukkuun. Ja jos sun mielestä joku kundi on aivan törkeän hyvännäköinen, nii kaveris voi olla aivan erimieltä. Se tekee meistä yksilöinä erilaisia, ja hyvä niin. Ajattele nyt jos kaikki naiset juoksis sen yhen miehen perässä? Eihän siitä tulis mitää!

Se että on sinkku, ei tarkoita että elämä on tylsää. Se tarkoittaa sitä, että ihminen on vapaa tekemään mitä haluaa, silloin kun haluaa. Jos haluaa lähtee kaljalle kavereiden kanssa, niin silloin lähetään kaljalle. Jos tekee mieli olla vaan kotona yksin, kukaan ei ole sitä estämässä. Ja sinkkuudessa on myös se ihana juttu, että voit ihan rauhassa sekoilla mitä haluat, kenen kanssa haluat, ilman että tarvii tuntea syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa. Mutta, se että sua panettaa vaikka aamulla, eikä sulla ole ketään joka just silloin tulis sua jeesaa, nii silloin joudut kärsii siitä vähän aikaa. Et saa saman tien sitä mitä haluat, mutta, sit kun sen saat, niin ai että on kivaa (jos on siis hyvä tyyppi joka sut pelastaa pinteestä)! Sinkkuna voit vapaasti myös flirttailla ihan missä ja milloin vaan! Ja säästyt parisuhderiidoilta. Mikään ei oo niin ikävää, kun tappelu rakastetun kanssa! Jos oot vapaa ja villi (niiku minä), ei tartte tapella kenenkää kanssa juuri mistään. Et ole tilivelvollinen kellekään eikä sun tartte miettii mitä joku muu ajattelee.

Olet sitten sinkku tai et, aina on hyviä ja huonoja puolia. Ja olen huomannut että, jos olet sinkku haluat suhteen, ja jos olet parisuhteessa, nii alkaa tulla ikävää sitä sinkkuelämää. Mutta ajatellaan näin; ainoa asia mitä et saa parisuhteessa tehä on pettää (tosin aika moni ei sitä näköjään tiedä)! Ja jokaisella on siitäkin kyllä oma käsitys. Eli mitä on pettämistä? No mun mielestä ainakin se jos meet panee jotain toista kun olet parisuhteessa. Sitä mä en hyväksy ollenkaan! Mutta, mun mielestä pelkästään fyysinen teko ei tarkota pettämistä. Se pettäminen voi olla myös henkistä. Esim jos ihastut toiseen ihmiseen ollessasi suhteessa. Silloin petät niin itseäs, kun puolisoasikin. Mutta silloin pitää vaan miettiä onko ihastuminen ohimenevä vaihe, vai oikeasti jotain suurempaa. Ja jos vastaus on että jotain suurempaa, silloin pitää miettiä mitä tehdä..

Sinkkuus. Mitä se oikeasti on? Kun menet ruokakauppaan tekemään ruokaostoksia, mitä ostat? Jos haluat tehä riisiä ja kanankoipia, et löydä valmiiksi pakattuna yhtä tai kahta koipea kaupan hyllystä. En minä ole ainakaan löytänyt. Ei yksi ihminen syö neljää koipea! Siinä ajatellaa että teenpä lopuista risottoa sitten, mutta en minä jaksa. Pitää sit varmaa laittaa aina loput pakastimeen odottaa seuraavaa kertaa kun tekee mieli kanankoipia. Jauhelihaa löytyy joitakin 200g:n pakkauksissa, mikä on ihan kiva. Kaikkia erilaisia ruokia ja kuivatuotteita löytyy kyllä perhepakkauksissa, mutta missä on ”Sinkku-pakkaus”? Kananmunia löytyy 4kappaleen pakkauksissa, ja tiettyjä jugurtteja. Mutta missä on esimerkiks suklaadonitsit? Niitä on pakkauksessa joku 25kappaletta. Mä haluan itelleni vaa muutaman, 5 riittäis. Eiku mun pitää maksaa 3,00€ siitä että saan koko paketin minkä sit luultavasti syön yhden illan aikana ja sit on ihan hirveä morkkis, ja olo on kun virtahevosella! Ja ravintolassa!? Siellä on pöydät kahdelle tai enemmän. Ja tietyt annokset, KAHDELLE! Syrjitäänkö yksineläviä ihmisiä?

Sehän on tutkittu että tää elämä on kalliimpaa yksineläville kun parisuhteessa eläville. Me joudutaan maksaa ruuasta saman verran kun parisuhteessa elävät, mikä tarkottaa että meille jää vähemmän käteen kuukausittain. Me joudutaan myös maksaa kaikki ihan itse. Eikä munkaan palkka ole päätä huimaava, nii sit kituutellaan loppu kuukaus nuudeleilla.

Tätä kaikkea kun nyt olen miettinyt, niin olen tullut siihen tulokseen että, sinkkuus on elämänvalinta. Itselläni on ollut mahdollista saada parisuhteen, mutta mies ei ole ollut sitä mitä haluan, siitä on puuttunut se himo ja halu olla toisen kanssa. Ja ihan sama ootko suhteessa vai et, ei se elämä oo sen helpompaa. Ei se sinkkuus aina oo niin ihanaa kun luullaan ja tulen kertomaan teille omat kokemukset tarkemmin myöhemmin, niin saatte nähdä, miehet sekä naiset, että kaikki voi mennä vituiks myös sinkuilla. Neuvon vaan ihmisiä arvostamaan sitä mitä nyt on. Koska koskaan et voi tietää onko sulla sitä enää huomenna. Jos sulla on se mies tai nainen jota rakastat lähellä nyt, mene sen luokse, halaa ja sano että rakastat! Kohta se voi olla myöhäistä.

J-Love raportoi Sinkku-Luolastaan jälleen! <3

(P.S Sinkkuna voin sanoa että paras osuus on fuckbuddy-suhteet ;) )