Uusi vuosi, uudet..?

Kujeet? Niinhän ne sanoo, eikö? Tänään on vuoden toiseksi viimeinen päivä. Synkkää ja surullista tavallaan. Aineki ku ulos kattoo. Mietitään mitä tää vuos on tuonut tullessaan.
No ensinnäki, mä lopetin tupakoinnin tammikuussa, hienoa!
Olin fyysisesti aika hyvässä kunnossa, hei kelaa itekki! Mustat nahkahousut kokoa 36!! Tällä ahterilla se on jo aika saavutus!
No nii, jatketaan sitten.. Hmm. Ainii, otin lainan.
Ensimmäisen lainan. Jes! Ja mitä hyötyä siitäki oli?
Ai nii, suoritin ajokortin! Jeeei!
Ja ostin auton! Jeeei! Kivat mulle! Tosin, missä se auto nyt on? Rahavaikeuksien takia se on seisonnassa talven yli. Mööh! Noh, mulla kävi eilen yks mulle tärkeä ihminen kahvilla, ja hän vähä neuvo mua mitä kannattaa tehä yms. Ja ehkä jopa mä voin ottaa sen auton käyttöön kun kevät tulee. Isäpuoliki sano että se ostais mulle uudet kesärenkaat. Kun sen saa vaa katsastuksesta läpi, niin ehkä se siitä.. Mutta se siitä aiheesta!
Mitä mä vielä oon saavuttanu tänä vuonna?
Ainii, tapailin yhtä miestä. Meillä oli ns vuosipäivä marraskuussa. Tosi asia on vaa se, että se suhde ei toiminu. Ei me ikinä edes virallistettu meijän suhdetta. Ja mä laitoin kaks kertaa jopa pelin poikki.Sintti tuli tietoisuuteen toukokuussa ja heinäkuussa meillä ei ollut enää mitää meijän välillä. Se mies ei ollut mua varten, vaikka itse hän on ehkä hieman eri mieltä.. Mutta.
Ei se ihan turha mies kuitenkaa ollut. Hän on antanu mulle lahjan, lahjan jota ei voi ikinä korvata millään.
Mä sain häneltä lapsen. tai no, eihän se lapsi vielä ole syntynyt, muttta tarkoitus ois että tammikuun loppuun mennessä se syntyy.
Tää raskausaika on ollut elämäni parasta. En ole ikinä ollut näin onnellinen ja innoissani mistään. En edes autosta ja ajokortista. En ole ikinä jaksanu hyvmyillä heti aamusta aina yöhön asti, ajatellen miltä mun tulevaisuus näyttää. En ole myöskään ikinä, itkeny näin paljon samassa ajassa, en ole ikinä ollut näin räjähdysherkkä ja vittumainen ja helposti ärsyynnyttävissä (en tiedä onko toi edes oikea sana). Ihan sairasta! Tietääpähän aineki miltä tuntuu olla OIKEASTI herkillä.
      Se välirikko sen yhden nimeltämainitsettoman kanssa. Ai nii seki!! Toisaalta..en ehkä haluais kertoo siitä teille, mutta kerron kuitenki. We are back on! Tai no ei varsinaisesti. Me ollaan puhuttu vähä asioista ja mä oon tehny selväks mitä mä haluan ja se on tehny selväks että se on sama ku aina ennenki. Tosin, se osaa kyllä olla kiva kun se vaa haluaa. Se oli se joka kävi eilen kahvilla. Toi mulle jopa suklaata. Oho, joo'o. En vaan halua sulkea sitä pois mun elämästä, enkä ole varma pystynkö siihen. En halua puhu siitä nt enempää. Uusi vuosi koittaa ja mulle se tietää jotain aivan uutta ja upeata. Äitiyttä!

Jos miettii, niin onko mulla mitää tavoitteita tulevalle vuodelle. Oikeestaan mulla on vaan yksi tavoite: olla lapselleni paras mahdollinen äiti. Aion tehdä kaiken minkä vaan voin, jotta lapseni saa turvallisen ja mahdollisemman onnellisen elämän. Eikä se ole vaan tulevan vuoden tavoite, vaan koko loppuelämän. 

Näihin tunnelmiin mä nyt käperryn sohvalle ja toivon parasta. Jotenki tuntuu siltä että kyyneleet taas tulee (eiks ne ikinä lopu).

Ja *POKS*POKS* RV 36!!

J-Love kuittaa feat Sintti <3

Lumihelvetti.

Joka vuos se tulee. Joka vuos se herättää keskusteluita ja mielipiteitä kahvipöydissä. Joka vuosi se on yhtä ihanaa ja samalla inhottavinta koko talvessa. Lumi. Lumi se herättää mielipiteitä joka lähtöön. Mä kyllä siis tavallaan tykkään siitä. Tai aineki nii kauan ku sitä ei ole liikaa. Ja tykkään siitä niin kauan ku pystyy käveleään tuolla ulkona ilman että ärräpäitä lentelee koko ajan.

Mutta nyt mä alan valittaa. Tai avautuu. Ihan miten vaa. Mä ymmärrän kyllä, että lumentulo työllistää enemmän ku normaalisti huoltomiehiä ja näitä isännöitsijöitä ja mitä lie, mutta on se vittu kumma kun ne ei saa aurattua katuja ajoissa. No nii, mikä on ajoissa sit? No siis, ymmärrän että jos lumi tulee yön aikana, ne ei kerkii heti aamusta olla jokaisen oven edustaa pyyhkimässä ja jokaista katua raivaamassa, mutta luulis nyt jumalauta että 10 tunnissa saisi muutaman kadun aurattua. Eikö? Jos ei aika tai kädet riitä niin on kyllä keksitty apukeino, kausiapulainen! Palkataanhan meki jumalauta jouluks ihmisiä kassoille kun ei omat perusvarat riitä, niin miks ei myös tollasiin auraushommiin  vois? Maksaako se liikaa vai eikö ole tarpeeks kalustoa vai mikä juttu on?

Tästä kotoolta ku mä päivisin möyrin Tuuskin varteen bussipysäkille, joutuu oikeesti lähtee 20-25 minuuttia aikasemmin. Kun ei tuolla pysty kävelee! Muutenki vauva estä kävelemästä liian nopee ja sit vielä siihen se että jalat uppoo lumeen JALKAKÄYTÄVÄLLÄ nii voin kyllä sanoo, että ei hyvä kuulu tän akan suusta. Eikä kyllä muittenkaa. Ja hauskintahan tässä on se, että kun jonkun pihan talonmies raivaa oman katunsa auki, se samalla paskat välittää vaikka sitä lunta menis ns kaupungin kadulle. Kuhan oma piha on kunnossa, niin kaikki paskat sit vaikka keskellä suojatietä. Mun piti ottaa pari valokuvaa parista tilanteesta, mutta en sit onnistunu kuitenkaa.

Sekin kun mä pysäkille pääsin, niin oli kyllä Tuusulanväylä aurattu erittäin hyvin ja kaikki ajeli ihan rauhassa ilman ongelmia ees taas. Mutta minä. Ja ne muut bussia odottavat, me saatiin kyllä kattoo tarkkaa mihin astuttiin. Kun se hiton jättiläisaura on bussille aurannu sen niitten oman tiepätkän, ne ei ehkä tajunnu että ne vitun lumet nousee siihen jalkakäytävälle, mistä mm mun ois tarkotus päästä kävelee ja nousemaan bussin kyytiin. Vai?! Tajuaako ne sen mut ei välitä? Siinä on sit sitä lunta sen puol metriä ja jalat uppoo ja mitä vielä? En tiedä kumpi on pahempi! Vituttaa suoraan sanoen, että ei voi ajatella jalankulkijouta tarpeeks. Eikä tää koske vaan Tuuskia vaan esim myös tätä ostaria mistä 550 menee. Sen kuuluis tulla 5-10 min välein, mutta ei oikee onnistu ku ihmisillä menee aikaa että ne saa autettua esim naista rattaiden kanssa sen lumivallin yli bussii, ja sit niitä 550busseja menee sen 3 peräkanaa viikin suoralla. HUOH!