Uusi vuosi, uudet..?

Kujeet? Niinhän ne sanoo, eikö? Tänään on vuoden toiseksi viimeinen päivä. Synkkää ja surullista tavallaan. Aineki ku ulos kattoo. Mietitään mitä tää vuos on tuonut tullessaan.
No ensinnäki, mä lopetin tupakoinnin tammikuussa, hienoa!
Olin fyysisesti aika hyvässä kunnossa, hei kelaa itekki! Mustat nahkahousut kokoa 36!! Tällä ahterilla se on jo aika saavutus!
No nii, jatketaan sitten.. Hmm. Ainii, otin lainan.
Ensimmäisen lainan. Jes! Ja mitä hyötyä siitäki oli?
Ai nii, suoritin ajokortin! Jeeei!
Ja ostin auton! Jeeei! Kivat mulle! Tosin, missä se auto nyt on? Rahavaikeuksien takia se on seisonnassa talven yli. Mööh! Noh, mulla kävi eilen yks mulle tärkeä ihminen kahvilla, ja hän vähä neuvo mua mitä kannattaa tehä yms. Ja ehkä jopa mä voin ottaa sen auton käyttöön kun kevät tulee. Isäpuoliki sano että se ostais mulle uudet kesärenkaat. Kun sen saa vaa katsastuksesta läpi, niin ehkä se siitä.. Mutta se siitä aiheesta!
Mitä mä vielä oon saavuttanu tänä vuonna?
Ainii, tapailin yhtä miestä. Meillä oli ns vuosipäivä marraskuussa. Tosi asia on vaa se, että se suhde ei toiminu. Ei me ikinä edes virallistettu meijän suhdetta. Ja mä laitoin kaks kertaa jopa pelin poikki.Sintti tuli tietoisuuteen toukokuussa ja heinäkuussa meillä ei ollut enää mitää meijän välillä. Se mies ei ollut mua varten, vaikka itse hän on ehkä hieman eri mieltä.. Mutta.
Ei se ihan turha mies kuitenkaa ollut. Hän on antanu mulle lahjan, lahjan jota ei voi ikinä korvata millään.
Mä sain häneltä lapsen. tai no, eihän se lapsi vielä ole syntynyt, muttta tarkoitus ois että tammikuun loppuun mennessä se syntyy.
Tää raskausaika on ollut elämäni parasta. En ole ikinä ollut näin onnellinen ja innoissani mistään. En edes autosta ja ajokortista. En ole ikinä jaksanu hyvmyillä heti aamusta aina yöhön asti, ajatellen miltä mun tulevaisuus näyttää. En ole myöskään ikinä, itkeny näin paljon samassa ajassa, en ole ikinä ollut näin räjähdysherkkä ja vittumainen ja helposti ärsyynnyttävissä (en tiedä onko toi edes oikea sana). Ihan sairasta! Tietääpähän aineki miltä tuntuu olla OIKEASTI herkillä.
      Se välirikko sen yhden nimeltämainitsettoman kanssa. Ai nii seki!! Toisaalta..en ehkä haluais kertoo siitä teille, mutta kerron kuitenki. We are back on! Tai no ei varsinaisesti. Me ollaan puhuttu vähä asioista ja mä oon tehny selväks mitä mä haluan ja se on tehny selväks että se on sama ku aina ennenki. Tosin, se osaa kyllä olla kiva kun se vaa haluaa. Se oli se joka kävi eilen kahvilla. Toi mulle jopa suklaata. Oho, joo'o. En vaan halua sulkea sitä pois mun elämästä, enkä ole varma pystynkö siihen. En halua puhu siitä nt enempää. Uusi vuosi koittaa ja mulle se tietää jotain aivan uutta ja upeata. Äitiyttä!

Jos miettii, niin onko mulla mitää tavoitteita tulevalle vuodelle. Oikeestaan mulla on vaan yksi tavoite: olla lapselleni paras mahdollinen äiti. Aion tehdä kaiken minkä vaan voin, jotta lapseni saa turvallisen ja mahdollisemman onnellisen elämän. Eikä se ole vaan tulevan vuoden tavoite, vaan koko loppuelämän. 

Näihin tunnelmiin mä nyt käperryn sohvalle ja toivon parasta. Jotenki tuntuu siltä että kyyneleet taas tulee (eiks ne ikinä lopu).

Ja *POKS*POKS* RV 36!!

J-Love kuittaa feat Sintti <3