Syksy

Jotkut rakastavat syksyä, toiset vihaavat. Mulle syksy on ihan jees, kuhan aurinko paistaa, päivisin siis. Silloin puut näyttää ihanilta kun keltaisen ja punaisen eri sävyt korostuvat.  Onko mitään ihanampaa, kun heräät aamulla ja näät että aurinko paistaa ja puut ikkunasi ulkopuolella loistavat? Siitä tulee yllättävän hyvä mieli. Mutta onko sitten taas mitään masentavampaa, kun heräät aamulla ja on yhtä pimeää ulkona kun edellisenä iltana ku menit nukkumaan? Kun meet töihin, on pimeää ja kun tuut töistä, on pimeää. Jos aurinko sattuu paistaa, se ei kestä kauan. Mutta on syksyssä jotain mukavaa, muuta kun se aurinko, nimittäin illat. Pimeisiin syksy-iltoihin saa valoa ja lämpöä kynttilöillä. Erilaisilla kynttilöillä. On isoja, pieniä, tuoksuvia, pyöreitä tai vaikkapa sydämen muotiosia kynttilöitä. Mulla on kämppä täynnä kynttilöitä alkusyksystä, ihan kesälle asti! Rakastan niitä! Ja onhan se niin että kynttilät tuo sitä omaa tunnelmaa, romanttista ja rentouttavaa tunnelmaa. Voi käpertyä viltin alle sohvalle suklaalevy ja kaakao kädessä, oman kullan kainaloon. Mut ai nii, eihän mulla sitä ole! Sitä omaa kultaa siis. Ei oo kyl suklaatakaan. Kaakaota taitaa olla. Mutta se on romanttista, olla kaksin kynttilänvalossa, kotona, illalla. Mutta mites mulla esimerkiks? Tai muilla sinkuilla? Onko se säälittävää? Jos mä istun yksin kotona, kymmeniä kynttilöitä palamassa, Ben & Jerry’s suklaajäätelöpaketti kainalossa, uusin Cosmo sylissä, olenko mä säälittävä? En! Olen tyytyväinen itseeni ja sujut tilanteeni kanssa ja osaan rentoutua, jopa yksin.

 Mutta syksyyn kuuluu niin paljon muutakin. Muutoksia. Masennusta. Sitä on havaittavissa. Mulle tulee aina syksyllä syysmasennus. Ei huvita tehä mitää, ei nukuta vaikka väsyttää koko ajan ja tuntuu että kiukuttaa jatkuvasti. Olen alkanut taas miettiä, mitä olen saanut vuodessa aikaseks. Kun kohtahan se hetki on taas, uusi vuosi. Mitä tein vuosi sitten? Samaa kun nytkin. Sama työ, sama asunto, samat ystävät ja sama parisuhdetilanne; sinkku. Onko se välttämättä paha asia? Ei kait. Olen mä pitänyt hauskaa, tutustunu uusii ihmisiin, nolannu itteni totaalisesti ja tapellu tyhmistä asioista. Mutta olen elänyt. Yksi mahtava asia, mitä mulle on tapahtunu, on se että on tullut suuri muutos perhe-elämään. Vuosi sitten sain isän, siskon ja veljen. Kokonaan uuden perheen, vanhan lisäksi. Saatuani siskon, musta tuli täti kahdelle lapselle, kahdelle ihmiselle pikkusisko ja isälleni tytär. Vuodessa olen jo kerinnyt heidät tapaamaan kaksi kertaa ja parin viikon päästä tulee kolmas kerta. Aivan ihanaa! Rakastan heitä jumalattoman paljon ja olen ikuisesti kiitollinen heistä. Kerron sen tarinan tarkemmin vähä myöhemmin.

Mutta syksyyn mahtuu vielä muutakin. Muoti muuttuu. Tulee uudet värit, uudet materiaalit, uudet leikkaukset hameisiin, paitoihin, mekkoihin.. Uusia kenkiä. Joka vuosi sama juttu. Tai ihan sama onko kevät, kesä, syksy vai talvi, joka kerta muoti muuttuu. Mitä hittoa? Kuka oikeesti jaksaa pysyä mukana? En mä ainakaan! Kyllä mä katon lehtiä, mitä on uutta, mutta kuka meistä menee oikeesti ostamaan ne oksennusvihreät farkkucaprit jotka maksaa 349,90€ jostain ”muodikkaasta” kaupasta? Ja totta kai niitten housujen mukaan tarttee uudet kengät jotka ovat aitoa nahkaa ja maksaa VAIN 199,90€! Totta kai mulla on varaa niihin! Kassatytön palkalla shoppailaanki aivan sikana uusia vaatteita neljä kertaa vuodessa että pysytään muodissa.. Pyh! Mä ostan mitä haluan, sillo ku haluan. Jotain pientä voi ostaa, joka muistuttaa nykyhetken muotia, mut jos en pidä jostain, en myöskään käytä sitä. Piste!

Yksi oksettavimmista syysväreistä, mun mielestä, on sinapinkeltainen! Siis hyi! Muistuttaa vauvan ripulia. Kuka haluaa laittaa päällensä kakaran paskaa? Okei, jotkut tykkää siitä väristä ja joillekin se sopii, mut mulle se on ehdoton ei! Mä en omista mitään, en mitään, joka ois minkään sävyn keltaista. Oikeesti! Mun mielestä kivat syysvärit on ruosteenpunainen, ruskean eri sävyt, siniset sävyt ja liila. Ja onhan se syksy ihan kiva kun ei vielä tartte laittaa sitä Michellin-Ukon-pukua päälle että tarkenee ulkona. Sit kun pakkaset tulee, nii kaikki lihoo sen 50kg ja kävelee ku ois paskat housussa kun on niin paljon vaatetta päällä. Mutta syksyllä sataa ja tuulee. Yritä siinä nyt kävellä ja näyttää hyvältä ku sateenvarjosta ei oo jäljellä mitää muuta ku se metallikeppi, ripsarit valuu pitkin nassua, tukka lentää silmille ja laukkuki vielä putoo maahan. Ei jumalauta! On tää aika perseestä. Ja kohta alkaa joulukiire ja sillo kellään ei ole hauskaa. Kaikilla koko ajan kauhee ressi päällä yhdestä päivästä! Mitä ostaa kellekin lahjaks? Voin sanoa, että paras joululahja on antaa esimerkiks lahjakortin johonki kauppaan. Kaverin lempikauppaan, mistä tiedät että se ostaa suurimman osan vaatteistaan tai koruistaan? Siis jos se ei oo kauheen kallis kauppa. Ja jos sulla on vaan rahaa.  Mutta siihen on vielä aikaa, noin 59 päivää, jos en ihan puihin laskenut. Mutta silti, alle kaksi kuukautta. Hitto! Voin muuten nyt sanoa suoraan, että kun mietin tässä ja nyt syksyä, niin en keksi mitään muuta positiivista syksyyn kun aurinko ja kynttilä-illat! Aika perseestä sanoisinko. Vois se kevät ja kesä jo tulla. Mullakin synttärit just ennen joulua, niin että niitäkään ei saa juhlia rauhassa.  No, syksy on syksy, ja vuoden päästä mietitään taas samaa asiaa. On tääki oikea oravanpyörä.

J-Love masentaa. puss<3

Seksilelut - Lisuke vai korvike?

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Ihastuminen - hyvä vai paha?

Ihminen on luotu elämään. Sen me kaikki tiedetään. Mutta eletäänkö yhdessä vai erikseen? Jokainen on joskus tuntenut sen tunteen, kun ne pienet (tai vähä isommatkin) perhoset tulee vatsaan. Ne tulee kun näkee sen tietyn ihmisen. Se olo kun ne perhoset on ja vyöryy siel vatsassa, kädet tärisee, sydän hakkaa, suu kuivuu etkä oikein tiedä mitä sanoa, juuri se tunne, taitaa olla top-10 listalla, kun hyvistä tuunetiloista puhutaan. Hymyilet niin leveesti, että huomaat myöhemmin leukojesi olevan kipeitä. Ihan ku oisit tehny jotain aivan muuta.. Silloin ku se ihminen ei ole lähellä, puhut hänestä koko ajan, ajattelet häntä ja kuvittelet pienessä päässä miten voisit lähestyä ja tehä sen "ensimmäisen virallisen liikkeen". Kuvittelet miten pyydät häntä kämpilles kattoo leffaa..Joo nii mitä leffaa? Jotain muuta sulla oikeesti on mielessä, mut kun et kehtaa sitä suoraan sanoa, nii pakko keksii joku tekosyy. Kuvittelet, jos se tulis vastaan työpaikalla, miten loistava paikka takahuone oiskaan. Sielä kukaan ei näkis mitä tapahtuu (niin vissiin!), ja kun tulet esiin siistien tukkaa ja hymy leveempi ku norsun perse, sanot vaan että kävit tekee jonkun tilauksen.
Mutta niin se on. Ihastuneena mielikuvitus laukkaa koko ajan! Ja miehistä en tiie, mut naiset (ainaki minä, myönnän), oli ikä sitten melkein mikä tahansa, niin me lasketaan rakkausprosentit. Joo'o, oikeesti! Pelkkää kusetustahan se on, mutta se on vaan aivan pakko tehä. "Voi ei! Siis mulla ja Kallella on vaa 48%! Voi tää suhde menee niin päin persettä!" Tai "Jee!! Laurin kanssa meillä on 82%! Me mennää niiiiiiin naimisiin 4 vuoden päästä! Se niiiin tykkää musta!" Okei..toi oli ehkä vähä yliammuttu, mut ymmärsitte pointin kait?

Mäki taidan olla ihastunut parasta aikaa. Mut mistä sen oikeesti tietää? Siitä että ne perhanan perhoset tulee vellomaan vatsaan? Siitä että kädet tärisee kun näät sen toisen? Onko se ihastumista että odotat näkeväs sen ihanan, lihaksikkaan komistuksen josta näit viime yönä ehkä lievästi sanottuna sopimatonta unta? Onko ihastuminen sitä, kun ajattelet makaavas sen toisen kanssa kotona sohvalla, kun muut kaverisi hetkuttaa peräosastoaan baarin korokkeella ilman sinua? Taitaa se olla. Jumalauta! Ihastuminen on ihanaa! Siitä tulee vaa niin hyvä fiilis! Mut auta armias kun näät sen jäbän (tai tyttelin) juttelevan toisen akan (tai juipin) kanssa! Sillo näät punasta ja alat ihmettelee kaikenlaista, esimerkiks: "Onkohan se kiinnostunut siitä?" "Miks se kattoo sitä noin?" "Joo nii, heiluttele vaan sitä pitkää tukkaas siinä ees taas! Varo vaan että ei jää vahingossa tuulettimeen kiinni *horo*!" Ja sit se yks kysymys, se ärsyttävin, mihin et oikeesti ees halua vastausta; "Onkohan ne pannu?" Haluat kysyy mistä ne tuntee toisensa, mutta et saa näyttää mustaisukkaiselta, koska sehän ei oo seksikästä ollenkaa.. Joten, ylpeänä naisena, laitat tissit törrölle ja huulikiilltoa huulin, ja kun komistus lähtee liikkeelle, juokset hänet kiinni, ja flirttaat niin että se ei enää muistakaa sitä toista lepakkoa. (anteeksi suorat 'lempinimet', mutta oikeesti, noin mä ainaki joskus ehkä välillä oon vähäsen ajatellu..sillee ihan vähä vaa..vaik en oo ollenkaa edes paha ihminen)
Mutta mitäs sitten? Sitten kun on todennut että on ihastunut. Sitten pitää viel tehä jotain sen asian eteen. Mutta mitä? Noh, perus juttuhan on se kahville pyytäminen. Mutta toimiiko se? Välillä. Mutta esimerkiks kesällä voi tehä niiiiin paljon muutakin! Mut talvella? Mitäs sillo? Luistelemaanko? Minähän en mee treffeille, varsinkaa ekoille treffeille, minnekään kentälle missä paljastaisin heti miten huono tasapaino mulla on (niin kentällä kun oikeassa elämässä). Ei varmaan oo hurmaavin näky ku akka makaa selällään keskellä luistelukenttää, ketarat levällää, eikä pääse hitto vie ylös! Ja sit sattuu joka paikkaan, ja mies joutuu kantaa laidalle, jossa huomataan että "sullahan on luistimet v*ttu väärin päin jalassa!" Ei ei! Leffaan voi aina mennä, mutta siinä ei oikein voi puhua ja tutustua toiseen. Kyllä se kahville meno on aika perus ens alkuun. Voihan sitä siitä sitten mennä leffaan, syömään tai jomman kumman kotiin tekemään jotain aivan muuta missä vois oikeesti tutustuu toiseen ihan läpikotaisin (tai ainaki ulkoisesti, sillee päällepäin, tai alla..*wink*)
Mutta mites naiset? Vertaillaanko me nykyistä ihastusta entisiin? Kyllä! Miehille tiedoks, me vertaillaan AINA! Liittykö se sitten, vaatteisiin, erilaisiin tapohin, ulkonäköön tai sexiin, me vertaillaan aina! Se vaan kuuluu meijän luontoon. "Mua niin ärsytti ku Mikolla oli tukka noin, mut onneks Artolla on se näin" "Juuso teki tosi oudon jutun viime yönä sängyssä. Kukaan ei ennen oo sitä tehny, siis ei edes Anssi joka oli ihan sairas sängyssä!" Jep!
Sitten vielä mietitään kun treffeille ollaan vihdoin päästy, että "Miten lähelle uskallan mennä?" "Onkohan mun tukka hyvin?" "Mitäköhän se ajattelee mun paidasta?" "Onpas sillä kivat farkut, pylly näyttää lähes täydelliseltä. Tekis mieli puristaa, mutta en uskalla..vielä. Ja hitto mitkä lihakset! Tönäsen sut pöydälle makaamaan, kiipeän päällesi istumaan ja revin paidan pois päältäs ja alta paljastuu ihanasti ruskettunut, lihaksikas, sileä ja ah, niin seksikäs rintakehä..Mitä? Joo, oon samaa mieltä.." Voi että. Ja ensisuudelma.. Voi luoja! Kun sen kokee, ei halua tehdä mitään muuta seuraavaan 3 viikkoon!
Joo, kun ihastuu, jokainen nainen muuttuu pikkutytöksi. Kaikki on niin ihanaa. Ja ihastuminen muuttuu joskus rakkaudeks, rakkaus tavaksi, ja joskus huomataan että se on paha tapa ja loppujen lopuks ollaanki taas yksin, ilman ihastusta. Ja koko homma alkaa alusta. Monta kertaa mäki oon käyny tämän saman läpi, mutta joka kerta on samat ongelmat, ja joka kerta se tuntuu yhtä ihanalta. Varsinki siis jos ihastumisen kohde näyttää samanlaista kiinnostusta sua kohtaan. Jos ei, niin no sit se on perseestä. Sekin on tullu koettu.
Mutta joskus, ehkä, se ihastuminen joka muuttuu rakkaudeksi, on ja pysyy, ihan hautaan asti. Siihen on pakko uskoo. Mä ainakin. Eihän siinä auta muu kun kokeilla ja odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
J-love kuittaa! puss<3

Ero - Miten siitä selviää?

Olet onnellinen. Rakastunut! Ensimmäinen vuos on ihanaa ja ollaan jo puhuttu yhteen muuttamisesta. Noh, hankitaan se asunto. Ollaan töissä ja elämä vaikuttaa lähes täydelliseltä. Sitten alkaa illat menee niin että toinen on koneella ja toinen makkarissa lukemassa. Kauppaa mennää erikseen ja kummatkin hengailee omien kavereidensa kanssa, mutta yhteisessä porukassa ollessaan, ei näytetä että jokin on pielessä. Vainoharhaisuus alkaa valtaa mielen kun puoliso onki yht äkkiä yön poissa kotoolta ja aamulla tullessaan sanoo olleensa kaverilla. Sitten ilo vasta alkaa kun saatki jonkun ajan päästä tietää että jonkun akan luona se on ollu. Kukaan ei kerro mitä on tapahtunu kenenki välillä ja välttelevät aihetta minkä pystyy. Mies joutuuki työttömäks mokattuaan töissä aivan totaalisesti ja sit olet siinä yksin: yksi nainen, jonka pitäis pitää taloutta pystyssä omin voimin. Mies ei tee mitää ja päästää vielä kaverinsa saman katon alle asumaan koska "sillä on vaikeeta". No hitto vie, ei se ole ainoa! Sit alkaa päivittäinen riitely ja kinaaminen. Ei enää puhuta toisille, ei kosketuksia, ei mitää yhteistä, ei edes seksiä. Hyvä ku samassa sängyssä nukutaan.
Sitten tulee se hetki. "Sinulle on yksi uusi sähköposti" ja siinä se on; minun oma asuntoni! Sanoin jo aikasemmin miehelle että jos ei toi toinen jätkä lähde, niin minä lähden. Ja niin sinä kävi, minä lähdin. Neljän vuoden suhteen jälkeen koitti se hetki että olin saanut tarpeekseni. Muutin omaan, ensimmäiseen asuntooni ja pari viikkoo sen jälkeen jätin mieheni. Huonekaluja itelläni ei ollut, joten jouduin elää muutaman viikon vuodesohvan ja pahvilaattikkojen kanssa. Maksan edelleen sitä lainaa pois minkä jouduin ottaa et sain itselleni oman sängyn, sohvan, ruokapöydän sun muut tarpeelliset. Mut ainaki sain itse valita! Tein asunnostani juuri sellaisen kun itse halusin! Mutta olin yksin..Paitsi oli mulla kissani, Rocky. Hankittiin se exän kanssa yhdessä, mut minä otin sen mukaani, koska se ois varmaan nääntyny nälkää niitten jätkien kanssa..
   Ero..se oli tähän asti vaikeinta aikaa elämässäni, mutta paras päätös minkä olisin voinut tehdä. Lääkäriin en mennyt, mutta hyvä ystäväni totesi että olen pahasti masentunut. Ja nyt, kohta kolme vuotta myöhemmin huomaan sen itsekin että olin. Melkein vuoden verran itkin lähes joka ilta itseni uneen. Yli puol vuotta eron jälkee en halunnut nähdäkää toista miestä lähelläni. En pystynyt kuvittelemaan itseni kenenkään muun kanssa kun entisen mieheni. Kun sitten vihdoin pääsin baarin ja uskalsin ottaa kontaktia miehiin, tapasin ihan mukavan tyypin. Mutta ei, ei siitä mitään tullut. Oli ihan kivaa olla kainalossa kyllä, mutta mitään seksuaalista siinä ei ollut, mun osalta ainakaan. Yhteiset yöt meni nukkuessa. Kun tajusin että teen väärin itselleni ja tälle uudelle miehelle, sanoin hänelle niin, ja mitä kävikään? Hänen mielestään "en ole päässy yli exästäni" ei ollut tarpeeksi hyvä syy niin sanottuun eroon. Vaan tää tulee yksi lauantai-ilta koputtaa oveen. En avaa. Jätkä alkaa hakkaa oveen ja huutaa postiluukusta. Ja tää tapahtu 12 aikaa yöllä! Siellä se kilju tunnin verran kunnes tajusi lähteä pois. Sen jälkeen en ole kuullut mitään siitä tyypistä, luojan kiitos.
Mitä kaikkea sitä tuleekaan tehtyä eron jälkeen? Vaikka ja mitä! Miten siitä pääsee yli? Mun vastaus on ajan kanssa. Vaikka se onki klisee, mutta se on totta. Ystävät tukevat ja kun aika menee, tulee uusia ilon- ja suruaiheita. Ei sitä loppuelämäänsä jaksa murehtia ja itkeä sen yhden miehen perässä, kun maailmassa on niin monia muitakin!
    Mutta mennäänpähän siihen mitä tapahtuu naiselle eron jälkeen. Tai mitä tapahtu mulle. En halua pelotella ketään, haluan vaan että ainaki naiset tietää sen, että kyllä erosta selviää. Olenhan minäki vielä hengissä! Mut se pahin on se eka vuosi.. Kun tulee erosta eka vuosipäivä. Ensimmäinen joulu ilman sitä toista. Ensimmäiset synttärit ilman sitä toista. Minä ainaki jouluostoksilla kun olin, niin ajattelin "tälläsen oisin sille yhelle voinu ostaa lahjaksi". En epäile yhtään että ystävilläni meni hermot. Aina kaikki oli minusta ja erostani. Miten vaikeeta minulla on. Miten paljon ikävöin sitä ja miten se ei tajua että rakastan sitä! Itsehän minä sen olin jättänyt herra jumala!

Iltaisin oli vaikeinta. Ahdisti. Pelotti. Yksin makasin sängyssä. Yksinäisyys, se oli pahinta. Joutui olemaan ilman ketään. Kyyneleet valuu enkä ollu varma selviänkö huomiseen. Hengitys ei kulkenut kunnolla ja tuntui monta kertaa että nyt kuolen tähän itkuun. Kerran kävikin melkein niin. Kaveri ja sen miesystävä joutuivat kantaa minut autolle ja ihan kotiin asti. Se oli mun pahin romahdus. Haukoin henkeä monta tuntia ja vaan itkin. En edes sänkyyn päässyt. Istuin sängyn vieressä lattialla pää polvien välissä parkuen niin pahasti että varmasti naapuritkin kuulivat. Ystäväni mies istui sängyn reunalla ja silitti olkapäätäni ja hyssytteli, sano että kaikki on hyvin. Eipä tainnu olla, mulla ainakaan. Ystäväni istuu toisella puolella ja sanoo miehellensä että ei tiedä mitä pitäis tehdä, soittaako ambulanssi, hankkia rauhoittavia vai mitä. Jokunen tunti myöhemmin saivat minut nostettua sängylle ja tovin kulutta oletan että vaivuin uneen, koska en enää tuntenut mitään. Aamulla oli tyhjä olo. Helpottunut olo. Siitä lähti minun parantumiseni liikkeelle.
Erostani on tosiaan kohta kolme vuotta, mutta edelleen mietin ex-miestäni. Tottakai. Vietin hänen kanssaan kriittisimmät vuoteni, teinivuoteni. Rakastuin ja luulin että tämä jatkuisi hautaan asti. Väärässä olin. Mutta olen päässyt yli ja eteenpäin. Uusia miehiä on ollut, tullut ja mennyt, mutta vielä ei kukaan ole tullut jäädäkseen. Mutta se on taas ihan toinen asia. Haluan vaan sen sanoa, että se pahin romahdus tulee jossain vaiheessa, mut sen jälkeen voi alkaa rakentaa elämää uudestaan. Ja paras lääke ero-ongelmiin on hyvä ystävä ja viini!
"Siskot, pysykää lujana!" :) <3

Osa 3 - Seksi

Kaikki sitä harrastaa. Seksiä! Sitä on joka puolella. Telkkarissa, radiossa, lehdissä. Seksi myy. Alusvaatemainokset. Hajuvesimainokset. Naiset riisuu vaatteensa juostessaan ison talon läpi, ja lopuksi hänellä on vaan se tuoksu kädessä. Mut katsojille ei tietenkään näytetä mitään kivaa. Ainakaan kun miehistä on kyse. Palmolive suihkusaippua mainoksessa, nainen uiskentelee kukkien seassa ja lehdet peittää just ne erogeeniset alueet. Mut miten Axe:n mainoksissa? Siinäkin naiset ovat pääosassa! ”Even angles will fall”. Niinpä niin, jopa enkelit putoaa. Ainut mainos mikä nyt tulee mieleen, missä ei ole naisia mukana, on Dressmanin mainokset. Mutta seksiä niissä ei tihku, vaikka boxereita mainostavatkin. Kaippa ne luulee että 25-50 vuotiaat partamiehet on tarpeeksi seksikkäitä. Miksi ne ei esimerkiksi voisi just tulla suihkusta, ja sitten pukee päällensä ”aidot puuvillaboxerit, osta 3, maksa 2”? Ei kun nämä miehet vaa kävelee epämääräisesti kameraa kohti, tennissukat täytteenä. Mutta joo, seksi myy joka tapauksessa.

Jos mietitään nykypäivää ja seksin merkitystä, niin se on aika suuri. Ei 50 vuotta sitten mainostettu ”Huippukiva.fi. Uusille asiakkaille mahtava Jelly-Jortikka..!” Nykyään seksiä harrastetaan vapaasti lähes missä vain ja milloin vain. Ja sen kyllä huomaa! Kaduilla näkee jopa 16-vuotiaita tyttöjä rattaiden kanssa, eikä isää näy mailla eikä halmeen. ”Moi. Mä oon Piia. Oon 16 vee ja yh-äiti. Asun kotona eikä mulla ole minkäänlaista koulutusta. Olen hyvä äiti ja rakastan lastani. Onneks mutsi on niin ihana, et se katsoo muksun perää, nii mä pääsen dokaa ja harrastaa lisää suojaamatonta seksiä” Mihin tää maailma on menossa? Itse olen halunnut lasta jo aika monta vuotta, mutta ei näy eikä kuulu,  ja sitten nämä teinip*llut tekee niitä ku liukuhihnalla. Onko se oikein? Minulla on sentään sitten se etulyöntiasema, että vaikka varsinaista koulutusta ei ole, taattu toimeentulo on, äitiysrahojen lisäksi. Ja voin siinä vaiheessa ylpeänä sanoa (ja sanon jo nyt) että osasin nuorempana suojata itseni ja sain nauttia nuoruudestani täysin rinnoin!

Ja mitä kaikkea seksiin liittyykään! Nykyään et tarvitse välttämättä edes oikeata partneria, kun voit panna tekopiparia! Kelaatka miehet! Saatte pesää ilman että sitä tarvitsisi ensiksi lämmitellä! Ja naiset! Meidän rukoukset on kuultu! Dildot, vibraattorit, verenkiertoa kiihdyttävät voiteet ja nesteet, penisrenkaat, vyödildot, vaikka mitä! Meillä on niin paljon mistä valita nykyään! Seksistä on tehty yleinen harrastus. Enää sitä ei piilotella, vaan se on julkisesti nostettu kaikkien, koko hiton maailman, tietoisuuteen. Ja se on hyvä. Jopa kondomit on muotoiltuja, muhkuraisia, ohuita, paksuja ja joidenkin paketeissa tulee mukana jopa penisrengas. Ainoa miinus puoli on hinta. En lähde merkkejä luettelee, mutta yks paketti yhtä laatua, joka sisältää  5 kappaletta maksaa 10,95, ja toinen merkki mikä sisältää 10 kappaletta, maksaa sen 4,99. Ja se on nimenomaan merkin takia tuo hinta. Siinähän on sitten kivaa kun haluaa tietää mikä on itselleen sopiva, kun pitää kokeilla kaikkia. Siinähän pitää jyystää oikein urakalla jos meinaa kaikki käydä läpi. Ja vielä jos on eri kumppani joka kerta, nii eihän ne ikinä oikein tunnu samalta. Mutta nykyään on se hyvä juttu että nuoret oikeesti uskaltaa ostaa kondomeja. Tai siltä se ainakin tuntuu, ku itse olen kaupassa töissä, niin näkee että niitä oikeasti menee. Tosin en tiedä onko ne ne nuoret vai vanhemmat ihmiset jotka niitä ostaa, mutta samapa tuo. Pääasia on se että uskaltaa. Uskaltaa kokeilla ja etsiä. Ei se seksi suju heti ensimmäisellä kerralla. Muistan sen itsekin. Eka kerta on aina vähä, miten sen nyt muotoilisi, kömpelö. Hiukset jää jumiin, käsi on väärässä paikassa, kondomi ei mene kunnolla päälle, peitto on välissä jne. Se on se eka kerta. Ja sitä tuskin ikinä unohtaa. En minäkään ole vaikka muutama hassu vuosi siitä on jo kulunut. Toka kerta menee jo vähä paremmin. Silloin varaudutaan että hiukset on kiinni ja että kädet pidetään esillä ja peitonkin voi pitää sivulla. Mutta sitten, kun tulee se kolmas ja neljäs kerta.. Silloin on jo tajunnut että ”Hei hitto! Tämähän on mahtavaa! Lisää!” (tai ainakin miehet).

Seksiin kuuluu niin paljon muutakin kun se itse yhdyntä. Esileikki. Se on olennainen osa koko spektaakkelia. Jotkut ei vaan muista sitä. Esileikin ei tarvitse olla suuseksiä tai muuta suoraan toista kähmimistä, vaan se voi olla sanoilla kiusaamista, erilaista hyväilyä ihan vaateiden päällä. Tähän kait vois liittyä vähäsen tuo romantiikka. Ja jokaisella ihmisellä on omat mieltymyksensä. Jotkut tykkää hellästä ja hiljaisesta rakastelusta, toiset taas rajusta, äänekkäästä ja villistä jyystämisestä. Toiset haluaa liukasteita ja jonkun pienen lelun mukaan, toiset taas innostuu roolileikeistä mihin saattaa kuulua, nahkapukuja, ruoskia, steariinia ja kaikkea S&M kategoriaan kuuluvaa.

Jokaisella meistä on vähintään yksi fantasia liittyen seksiin. Jollekin se voi olla rakastelu rannalla, toiselle rajojen ylittämistä esimerkiksi kuumailmapallossa tai bussin takapenkillä. Miehille yleisin fantasia liittyy kahteen naiseen. Mutta mikä on naisten yleisin fantasia? Uskon, että palomies on mukana kärkisijoilla. Putkimies? ”Tulisitko käymään, ku mun putket alkaa ole vähän tukossa?” Tai sähkömies? ”Tulisitko vähän duunaamaan mun rasiaa?” Onhan näitä. Ja tästä aiheesta voi puhua ikuisuuden. Tai ainakin minä. Tällaisista asioista pitää pystyä puhumaan avoimesti. En nyt tarkoita, että kaupan kassalla tarvitsee sanoa: ”Joo tää Näkki oli paras, jätkä laukesi ryminällä, ku taas toi Sultan ei tuntunut ollenkaan hyvältä.” Mutta ainakin kumppanin kanssa pitää pystyä puhumaan. Sanoa mistä tykkää ja mistä ei. Mitä haluaisi kokeilla ja missä. Ja se mitä miehille pitäis tehdä selväksi on se että, prosentuaalisesti suurin osa naisista, eivät saa orgasmia itse yhdynnän aikana. Varsinkaan jos esileikki on jäänyt lyhyeksi tai jopa kokonaan väliin. Ja nainen ei pysty kunnolla heittäytyä mukaan jos ei tunne oloaan turvalliseksi. Turvallisuus on se mikä saa meidät naiset rentoutumaan, jolloin voimme keskittyä täysin siihen olennaiseen, hyvän olon saavuttamiseen. Niin itselle, kun kumppanillekin.

Tärkein seksissä on että tekee vain sen minkä itse haluaa, silloin kun haluaa. Ei miehelle tarvitse heti pesää antaa vaikka se niin haluaa. Voi olla että sen jälkeen se lähtee. Mutta! Mies voi ihan yhtä hyvin lähteä jos heti annat, kun et jos annat vasta 5 kerralla. Fiiliksen mukaan. Minä en ole mikään paras esimerkki tai paras ihminen antamaan neuvoa, mutta jokainen saa tehä mitä haluaa, silloin kun haluaa ja kenen kanssa haluaa, kunhan muistaa suojautua. Seksi on paras harrastus, ei siitä mihinkään pääse.

Nus nus

Osa 2 - Rakkaus

Minä rakastan sinua. Melkein jokainen pystyy sen sanomaan, mutta kuinka moni voi oikeesti sanoa että tarkoittaa sitä?

Onko tuo kyseinen lause sellainen jota hoetaan liikaa, eikä sitten loppujen lopuksi tiedä mitä se oikeesti tarkoittaa?

Vai onko se niin että kukaan meistä ei oikeasti tiedäkään mitä se tarkoittaa?

Minä rakastan sinua. Henkilö joka tämän sanoo, minä, välittää jostain ihmisestä, sinusta, tosi paljon. Tykkää, välittää, rakastaa. Mitä eroa niillä on? Tykkään salmiakista, mutta rakastan suklaata. Välitän Jukasta mutta rakastan Petriä. Pieni sana voi osoittaa miten paljon oikeasti tuntee jotakin kohtaan. Mutta mistä tietää että rakkaus on just sitä, rakkautta?  Onko se rakkautta että sanot kuolevasi toisen puolesta? Onko se rakkautta, että vaadit toiselta jotain mitä itse et pysty antamaan tai tekemään? Vanhempien rakkaus on niin erilaista kun esimerkiksi parisuhteen rakkaus.

Vanhemmat haluaa vaan parasta lapsilleen. Pitää käydä koulua kunnolla ja jos lintsaa, tulee huutoja. Mutta se on vaan rakkaudesta. He haluavat että saamme hyvän koulutuksen, josta poikii hyvä työpaikka, mistä taas tulee (toivottavasti) parempi toimeentulo, mikä se taas tuo turvaa talousasioissa. Jos nuorena tyttönä ihastut ”pahaan poikaan” ja vanhemmat eivät häntä oikein hyväksyisi, he myös sen ilmoittavat. Kukaan mies ei ole tarpeeksi hyvä sinulle.

”Sen housutkin roikkuu polvissa. se polttaa tupakkaa ja ajaa moottoripyörällä! Se on liian villi ja vie sinut pahoille teille. Etkä ole ollut koulussa kunnolla sen jälkeen kun aloit sen juipin kanssa olemaan. Et saa seurustella sen kanssa!” Monilleko tää on tuttua? Minulle ainakin. Mutta ei se mitenkään vaikuttanut tunteisiin. Muistan sen. Nuori teini ja niin kapinallinen ja luulin että tiedän elämästä kaiken, vaikka nyt tajuan, että en tiennyt yhtään mitään! Rakkaudesta nuo teini-iän tappelut vanhempien kanssa on syntynyt.

Mites sitten parisuhteessa? Mistä parisuhteessa tapellaan? Kaikesta! Miksi? Koska välittää? Rakastaa? Kuka vie roskat? No se joka seuraavaksi menee ulos. Niin vissiin! Kuka tiskaa? No se joka EI tehnyt ruuan. Joo nii varmaa. En nyt halua yleistää, mutta eikö se yleensä ole nainen joka tuon tekee (puhun nyt vaan omasta elämästäni ja kokemuksistani)? Sitten on tää ikuinen riesa; alkoholi. Miten käykää kun pariskunta on radalla? Kummatkin ottaa sitä ilolientä, mikä aika usein paljastuukin olevan riitelylientä. Jompikumpi tekee yhden pienen väärän liikkeen ja helvetti räjähtää! Sit uhataan erolla ja haukutaan toista kaiken maailman haukkumasanoilla ja ollaan niin olevinaan parempi ihminen. Onko se rakkautta? Se että vaatii puolisoaan olemaan erossa kavereista, onko se rakkautta? Vaiko kenties mustasukkaisuutta? Vaiko ihan vaa halua kontrolloida toista? Ja mistä tietää milloin rakkaus on muuttunut tavaksi? Siitä että ”mä rakastan sua”- lause vaa tulee automaattisesti ilman minkäänlaista tunnetta sanoissa?  

Siitä että ei tule enää se hymy huulille ku sanoo toisen nimen? Siitä että ei enää innostu vapaasta viikonlopusta kullan kanssa kotona? Sanotaan että rakkaus voittaa kaiken, mutta onko se totta? Omalla kohdalla voin sanoa että ei ole. Rakkaus toista ihmistä kohtaan voi säilyä vuosia eron jälkeen, mutta tarkoittaako se sitä, että haluaa toisen takaisin? Ja onko mahdollista palata yhteen jos erosta on jo muutama vuosi? Jokaisella on se yks ihminen menneisyydessä, joka kulkee aina mukana, ja jos häntä ajattelee lämmöllä, niin minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että silloin sitä ihmistä on oikeasti rakastanut, eikä kukaan pysty ikinä korvaamaan häntä.

Sitten on vielä yksi rakkaus. Ystävyys. Rakkaus kahden tai useampien ystävien välillä. Niin miehillä kun naisilla on ainakin se yks ja tietty joka tietää sinusta aivan kaiken.

Se yksi joka tietää milloin harrastit ensimmäisen kerran sexiä. Se joka tietää syvimmät salaisuutesi ja pahimmat paheesi, mutta silti rakastaa sinua ja auttaa kun sitä tarvitset. Kun ystävällä on hätä, ongelma, jotain missä tarvitsee apua, hän tietää että voi aina soitta sinulle. Mutta, miten sinun kuuluu häntä neuvoa? Pitääkö sinun sanoa se mikä rauhoittaa ystäväsi, mutta ei auta asiaa, vai sanoa niin kuin asiat on, mikä saattaa sitten taas loukkaa tai satuttaa ystävääsi entistä enemmän? Miten ystävän kuuluu oikeasti toimia? Jos ystäväsi kysyy mielipidettäsi mekosta jonka on juuri ostanut ja omien sanojensa mukaan rakastaa, mitä vastaat? Rehellisesti että ”Hyi! Näytät ihan virtahevoselta (joo, se on minun oma sana), ota se pois!” Vai sitten; ”Onhan toi ihan kiva, mut jos siinä ois erilainen kaulus niin sopisi sinulle paremmin.” Ystävien kuuluu olla rehellisiä toisille. Se on minun käsitys rakkaudesta kun ystävyydestä puhutaan. Minulla itselläni on aivan mahtavia ystäviä ympärilläni, ja toivon että he tietävät sen sanomattakin, että rakastan heitä ja olen heidän tukena aina 150%, ihan sama mikä asia on kyseessä.

Rakkaus on jokapäivästä. Se kulkee mukana kaikissa asioissa. Eikä sitä saa laiminlyödä. Jos rakastaa, se pitää osoittaa, eikä ikinä pitää rakastettuaan itsestäänselvyytenä.

xoxo<3

Osa 1 - Romantiikka

Jokaiselle sanalle on oma selityksensä. Mut kuka ne on päättäny? Kuka on päättäny että kun haet esimerkiksi sanaa "seksi" tietosanakirjasta, niin siellä lukee: "sex (engl) sukupuolielämä, sukupuolivietti ja -nautinto. Seksikäs sukupuolisesti puoleensavetävä"

Tai "romantiikka" = "Korosti tunnetta ja mielikuvitusta, suosi vieraita paikkoja ja aikoja, kansallistunnetta, uskonnollisuutta ja filosofista idealismia." Tossa tekstissä se mikä kiinnittää mun huomion on että puhutaan menneessä aikamuodossa. Romantiikka KOROSTI tunnetta, SUOSI vieraita... Eikö se enää sitten? Eikö romantiikkaa enää ole?Tätä aihetta voi miettiä ja pohtia vaikka kuinka paljon. Mitä on romantiikkaa?

Jokaisella meistä on varmaa oma käsite siitä. Jollekin se on kynttiläillallinen, rentoutavan musiikin ja ruusujen kera (mikä ois kyl ihan kivaa saada kokee ees kerran elämässä). Jollekin se voi olla arkinen asia; toinen kantaa kauppakassit kotiin, vie roskat, tekee päivällisen. Se voi olla puolison tekemä palvelus ystävälle.

    Nii moni asia tarkottaa nii monelle ihmiselle nii eri asiaa. Mikä on yhdelle aitoa romantiikkaa, saattaa saada toiselle karvat pystyyn kuvotuksesta. Mut mistä sitten tietää kuka tykkää mistäki? Pitää vaa kokeilla kepillä jäätä, ei sitä muuten tiie. Ja onko se vaan miehen velvollisuus olla romantinen? Omasta mielestä nainen saa ihan yhtä lailla tehä illallista kynttilöiden kera miehellensä, kun mies naiselle. Eikö tärkeintä ole se että saa näytetyks että välittää toisesta

     Romantiikka pitäis olla osaa joka-päivästä-elämäämme. Pienet teot osoittaa kiintymystä. Kirjota lappuun "rakastan sinua" ja laita lappu puolisosi puhelimen viereen, näin hän näkee sen heti herättyään aamulla. Tai laita päivällä viesti "haluan sinua". Romantiikka ja rakkaus kulkee käsi kädessä, läpi elämän ja meidän on aika herättää romantiikka takaisin eloon! 1,2,3 clear!

Pusspuss Jossu!