Osa 2 - Rakkaus

Minä rakastan sinua. Melkein jokainen pystyy sen sanomaan, mutta kuinka moni voi oikeesti sanoa että tarkoittaa sitä?

Onko tuo kyseinen lause sellainen jota hoetaan liikaa, eikä sitten loppujen lopuksi tiedä mitä se oikeesti tarkoittaa?

Vai onko se niin että kukaan meistä ei oikeasti tiedäkään mitä se tarkoittaa?

Minä rakastan sinua. Henkilö joka tämän sanoo, minä, välittää jostain ihmisestä, sinusta, tosi paljon. Tykkää, välittää, rakastaa. Mitä eroa niillä on? Tykkään salmiakista, mutta rakastan suklaata. Välitän Jukasta mutta rakastan Petriä. Pieni sana voi osoittaa miten paljon oikeasti tuntee jotakin kohtaan. Mutta mistä tietää että rakkaus on just sitä, rakkautta?  Onko se rakkautta että sanot kuolevasi toisen puolesta? Onko se rakkautta, että vaadit toiselta jotain mitä itse et pysty antamaan tai tekemään? Vanhempien rakkaus on niin erilaista kun esimerkiksi parisuhteen rakkaus.

Vanhemmat haluaa vaan parasta lapsilleen. Pitää käydä koulua kunnolla ja jos lintsaa, tulee huutoja. Mutta se on vaan rakkaudesta. He haluavat että saamme hyvän koulutuksen, josta poikii hyvä työpaikka, mistä taas tulee (toivottavasti) parempi toimeentulo, mikä se taas tuo turvaa talousasioissa. Jos nuorena tyttönä ihastut ”pahaan poikaan” ja vanhemmat eivät häntä oikein hyväksyisi, he myös sen ilmoittavat. Kukaan mies ei ole tarpeeksi hyvä sinulle.

”Sen housutkin roikkuu polvissa. se polttaa tupakkaa ja ajaa moottoripyörällä! Se on liian villi ja vie sinut pahoille teille. Etkä ole ollut koulussa kunnolla sen jälkeen kun aloit sen juipin kanssa olemaan. Et saa seurustella sen kanssa!” Monilleko tää on tuttua? Minulle ainakin. Mutta ei se mitenkään vaikuttanut tunteisiin. Muistan sen. Nuori teini ja niin kapinallinen ja luulin että tiedän elämästä kaiken, vaikka nyt tajuan, että en tiennyt yhtään mitään! Rakkaudesta nuo teini-iän tappelut vanhempien kanssa on syntynyt.

Mites sitten parisuhteessa? Mistä parisuhteessa tapellaan? Kaikesta! Miksi? Koska välittää? Rakastaa? Kuka vie roskat? No se joka seuraavaksi menee ulos. Niin vissiin! Kuka tiskaa? No se joka EI tehnyt ruuan. Joo nii varmaa. En nyt halua yleistää, mutta eikö se yleensä ole nainen joka tuon tekee (puhun nyt vaan omasta elämästäni ja kokemuksistani)? Sitten on tää ikuinen riesa; alkoholi. Miten käykää kun pariskunta on radalla? Kummatkin ottaa sitä ilolientä, mikä aika usein paljastuukin olevan riitelylientä. Jompikumpi tekee yhden pienen väärän liikkeen ja helvetti räjähtää! Sit uhataan erolla ja haukutaan toista kaiken maailman haukkumasanoilla ja ollaan niin olevinaan parempi ihminen. Onko se rakkautta? Se että vaatii puolisoaan olemaan erossa kavereista, onko se rakkautta? Vaiko kenties mustasukkaisuutta? Vaiko ihan vaa halua kontrolloida toista? Ja mistä tietää milloin rakkaus on muuttunut tavaksi? Siitä että ”mä rakastan sua”- lause vaa tulee automaattisesti ilman minkäänlaista tunnetta sanoissa?  

Siitä että ei tule enää se hymy huulille ku sanoo toisen nimen? Siitä että ei enää innostu vapaasta viikonlopusta kullan kanssa kotona? Sanotaan että rakkaus voittaa kaiken, mutta onko se totta? Omalla kohdalla voin sanoa että ei ole. Rakkaus toista ihmistä kohtaan voi säilyä vuosia eron jälkeen, mutta tarkoittaako se sitä, että haluaa toisen takaisin? Ja onko mahdollista palata yhteen jos erosta on jo muutama vuosi? Jokaisella on se yks ihminen menneisyydessä, joka kulkee aina mukana, ja jos häntä ajattelee lämmöllä, niin minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että silloin sitä ihmistä on oikeasti rakastanut, eikä kukaan pysty ikinä korvaamaan häntä.

Sitten on vielä yksi rakkaus. Ystävyys. Rakkaus kahden tai useampien ystävien välillä. Niin miehillä kun naisilla on ainakin se yks ja tietty joka tietää sinusta aivan kaiken.

Se yksi joka tietää milloin harrastit ensimmäisen kerran sexiä. Se joka tietää syvimmät salaisuutesi ja pahimmat paheesi, mutta silti rakastaa sinua ja auttaa kun sitä tarvitset. Kun ystävällä on hätä, ongelma, jotain missä tarvitsee apua, hän tietää että voi aina soitta sinulle. Mutta, miten sinun kuuluu häntä neuvoa? Pitääkö sinun sanoa se mikä rauhoittaa ystäväsi, mutta ei auta asiaa, vai sanoa niin kuin asiat on, mikä saattaa sitten taas loukkaa tai satuttaa ystävääsi entistä enemmän? Miten ystävän kuuluu oikeasti toimia? Jos ystäväsi kysyy mielipidettäsi mekosta jonka on juuri ostanut ja omien sanojensa mukaan rakastaa, mitä vastaat? Rehellisesti että ”Hyi! Näytät ihan virtahevoselta (joo, se on minun oma sana), ota se pois!” Vai sitten; ”Onhan toi ihan kiva, mut jos siinä ois erilainen kaulus niin sopisi sinulle paremmin.” Ystävien kuuluu olla rehellisiä toisille. Se on minun käsitys rakkaudesta kun ystävyydestä puhutaan. Minulla itselläni on aivan mahtavia ystäviä ympärilläni, ja toivon että he tietävät sen sanomattakin, että rakastan heitä ja olen heidän tukena aina 150%, ihan sama mikä asia on kyseessä.

Rakkaus on jokapäivästä. Se kulkee mukana kaikissa asioissa. Eikä sitä saa laiminlyödä. Jos rakastaa, se pitää osoittaa, eikä ikinä pitää rakastettuaan itsestäänselvyytenä.

xoxo<3