Mutta tässä päivässä on muutakin. Tänään on maanantai. Muistaako joku mitä tapahtui muutama viikko sit? No mä selvennän nii ei kenenkää tartte miettiä. Tänään, tasan viisi viikkoa takaperin, jätin jotain rakasta taakseni. Jep. Siitä on tänään viis viikkoo ku "poistin 'Jarin' " mun elämästä. Ei tunnu niin pitkältä mut samalla tuntuu että siitä ois ikuisuus. Mä vähä mietin tässä että jos Jari on lukenu näit mun tekstejä, niin mitä se oikee kelaa näistä.. Mutta onko sillä väliä? Jos se luulee että itken sen perää joka päivä ja ikävöin sitä iltaisin, niin luulkoot. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin. En kiellä ettenkö ikävöis sitä. Kaikki mun ympärillä muistuttaa siitä, ihan kaikki. En kiellä ettenkö ois surullinen siitä että sen menetin, mutta elämä jatkuu. Mua vituttaa että tää meni näin, koska haluaisin että se näkee tän mun raskauden. Se kun niin sano ja varotti että on vaikeeta lapsen kaa "varsinkin yksin", niin mä haluaisin pitää sen lähellä että se näkee että kyllä mä selviän. On lapsella kuitenki isä. Isä joka huolehtii niin lapsesta kun myös minusta. Oisin halunnu että se on mukana, vaikka vähä kauempana, mutta silti mukana. Ja mä luulin että se jätkä ois oikeesti ollu osa mun elämää vähä niiku aina..outoa? Jotenki en osannu ikinä kuvitella elämää ilman sitä...enkä kyllä osaa vieläkään. Fuck. Tää tuntuu melkein pahemmalta ku ero eksästä, ja se tuntu pahalta. Mutta sillo mä halusin sitä ja meijän suhde oli jo kuollu.. Mutta tän kans..en oikeesti halunnu "eroa". Ja sen takia tää varmaa onki vaikeeta. Mutta se on oikein. Jos oon ihan rehellinen, niin toivon kyllä todella hartaasti että se vielä ilmottaa itsestään jotain joskus. Haluan olla sen kaa väleissä ja haluan jopa että se joskus näkee mun lapsosen. Mun aikaansaannoksen :D Kuulostaa hullulta, tiedän, mut minkäs teet. Ja kuka mua muka ens kesänä kuskaa yöllä paikasta toiseen kun vauva on hoidossa ja mä pääsen viihteelle? Oi voi..
Mulla on vaan niin ikävä sitä. Myönnän. Mutta syytän hormooneja suurimmasta osasta! Mä tuun hulluks näitten kaa! Nykyään räjähdän ihan pikkuasioista. Asiakkaatkin on töissä vielä idioottimaisimpia ku ennen, aargh! Onneks ei oo enää ku kuus viikkoa töitä! Aaah!
On yks laulu, joka kuvastaa aika hyvin mitä tunnen. Siinä sanat on helpot ja yksinkertaiset, mutta ne on selkeät eikä jää mitään arvelun varaan. Se ku sanoin, että kaikki mun ympärillä muistuttaa siitä ihmisestä ja meijän yhteisistä hetkistä, niin tää laulu vaan jotenki osuu niin oikeaan. Olen kuunnellut tätä laulua monen monta kertaa jo vuosien ajan, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt mitä se tarkottaa. Vasta nyt, se sai oikean merkityksen. Annan laulun puhua puolestaaan. Ja tässä se on.. Ole hyvä Kaija.
http://www.youtube.com/watch?v=cemgGZ2HuYE
