Syksy

Jotkut rakastavat syksyä, toiset vihaavat. Mulle syksy on ihan jees, kuhan aurinko paistaa, päivisin siis. Silloin puut näyttää ihanilta kun keltaisen ja punaisen eri sävyt korostuvat.  Onko mitään ihanampaa, kun heräät aamulla ja näät että aurinko paistaa ja puut ikkunasi ulkopuolella loistavat? Siitä tulee yllättävän hyvä mieli. Mutta onko sitten taas mitään masentavampaa, kun heräät aamulla ja on yhtä pimeää ulkona kun edellisenä iltana ku menit nukkumaan? Kun meet töihin, on pimeää ja kun tuut töistä, on pimeää. Jos aurinko sattuu paistaa, se ei kestä kauan. Mutta on syksyssä jotain mukavaa, muuta kun se aurinko, nimittäin illat. Pimeisiin syksy-iltoihin saa valoa ja lämpöä kynttilöillä. Erilaisilla kynttilöillä. On isoja, pieniä, tuoksuvia, pyöreitä tai vaikkapa sydämen muotiosia kynttilöitä. Mulla on kämppä täynnä kynttilöitä alkusyksystä, ihan kesälle asti! Rakastan niitä! Ja onhan se niin että kynttilät tuo sitä omaa tunnelmaa, romanttista ja rentouttavaa tunnelmaa. Voi käpertyä viltin alle sohvalle suklaalevy ja kaakao kädessä, oman kullan kainaloon. Mut ai nii, eihän mulla sitä ole! Sitä omaa kultaa siis. Ei oo kyl suklaatakaan. Kaakaota taitaa olla. Mutta se on romanttista, olla kaksin kynttilänvalossa, kotona, illalla. Mutta mites mulla esimerkiks? Tai muilla sinkuilla? Onko se säälittävää? Jos mä istun yksin kotona, kymmeniä kynttilöitä palamassa, Ben & Jerry’s suklaajäätelöpaketti kainalossa, uusin Cosmo sylissä, olenko mä säälittävä? En! Olen tyytyväinen itseeni ja sujut tilanteeni kanssa ja osaan rentoutua, jopa yksin.

 Mutta syksyyn kuuluu niin paljon muutakin. Muutoksia. Masennusta. Sitä on havaittavissa. Mulle tulee aina syksyllä syysmasennus. Ei huvita tehä mitää, ei nukuta vaikka väsyttää koko ajan ja tuntuu että kiukuttaa jatkuvasti. Olen alkanut taas miettiä, mitä olen saanut vuodessa aikaseks. Kun kohtahan se hetki on taas, uusi vuosi. Mitä tein vuosi sitten? Samaa kun nytkin. Sama työ, sama asunto, samat ystävät ja sama parisuhdetilanne; sinkku. Onko se välttämättä paha asia? Ei kait. Olen mä pitänyt hauskaa, tutustunu uusii ihmisiin, nolannu itteni totaalisesti ja tapellu tyhmistä asioista. Mutta olen elänyt. Yksi mahtava asia, mitä mulle on tapahtunu, on se että on tullut suuri muutos perhe-elämään. Vuosi sitten sain isän, siskon ja veljen. Kokonaan uuden perheen, vanhan lisäksi. Saatuani siskon, musta tuli täti kahdelle lapselle, kahdelle ihmiselle pikkusisko ja isälleni tytär. Vuodessa olen jo kerinnyt heidät tapaamaan kaksi kertaa ja parin viikon päästä tulee kolmas kerta. Aivan ihanaa! Rakastan heitä jumalattoman paljon ja olen ikuisesti kiitollinen heistä. Kerron sen tarinan tarkemmin vähä myöhemmin.

Mutta syksyyn mahtuu vielä muutakin. Muoti muuttuu. Tulee uudet värit, uudet materiaalit, uudet leikkaukset hameisiin, paitoihin, mekkoihin.. Uusia kenkiä. Joka vuosi sama juttu. Tai ihan sama onko kevät, kesä, syksy vai talvi, joka kerta muoti muuttuu. Mitä hittoa? Kuka oikeesti jaksaa pysyä mukana? En mä ainakaan! Kyllä mä katon lehtiä, mitä on uutta, mutta kuka meistä menee oikeesti ostamaan ne oksennusvihreät farkkucaprit jotka maksaa 349,90€ jostain ”muodikkaasta” kaupasta? Ja totta kai niitten housujen mukaan tarttee uudet kengät jotka ovat aitoa nahkaa ja maksaa VAIN 199,90€! Totta kai mulla on varaa niihin! Kassatytön palkalla shoppailaanki aivan sikana uusia vaatteita neljä kertaa vuodessa että pysytään muodissa.. Pyh! Mä ostan mitä haluan, sillo ku haluan. Jotain pientä voi ostaa, joka muistuttaa nykyhetken muotia, mut jos en pidä jostain, en myöskään käytä sitä. Piste!

Yksi oksettavimmista syysväreistä, mun mielestä, on sinapinkeltainen! Siis hyi! Muistuttaa vauvan ripulia. Kuka haluaa laittaa päällensä kakaran paskaa? Okei, jotkut tykkää siitä väristä ja joillekin se sopii, mut mulle se on ehdoton ei! Mä en omista mitään, en mitään, joka ois minkään sävyn keltaista. Oikeesti! Mun mielestä kivat syysvärit on ruosteenpunainen, ruskean eri sävyt, siniset sävyt ja liila. Ja onhan se syksy ihan kiva kun ei vielä tartte laittaa sitä Michellin-Ukon-pukua päälle että tarkenee ulkona. Sit kun pakkaset tulee, nii kaikki lihoo sen 50kg ja kävelee ku ois paskat housussa kun on niin paljon vaatetta päällä. Mutta syksyllä sataa ja tuulee. Yritä siinä nyt kävellä ja näyttää hyvältä ku sateenvarjosta ei oo jäljellä mitää muuta ku se metallikeppi, ripsarit valuu pitkin nassua, tukka lentää silmille ja laukkuki vielä putoo maahan. Ei jumalauta! On tää aika perseestä. Ja kohta alkaa joulukiire ja sillo kellään ei ole hauskaa. Kaikilla koko ajan kauhee ressi päällä yhdestä päivästä! Mitä ostaa kellekin lahjaks? Voin sanoa, että paras joululahja on antaa esimerkiks lahjakortin johonki kauppaan. Kaverin lempikauppaan, mistä tiedät että se ostaa suurimman osan vaatteistaan tai koruistaan? Siis jos se ei oo kauheen kallis kauppa. Ja jos sulla on vaan rahaa.  Mutta siihen on vielä aikaa, noin 59 päivää, jos en ihan puihin laskenut. Mutta silti, alle kaksi kuukautta. Hitto! Voin muuten nyt sanoa suoraan, että kun mietin tässä ja nyt syksyä, niin en keksi mitään muuta positiivista syksyyn kun aurinko ja kynttilä-illat! Aika perseestä sanoisinko. Vois se kevät ja kesä jo tulla. Mullakin synttärit just ennen joulua, niin että niitäkään ei saa juhlia rauhassa.  No, syksy on syksy, ja vuoden päästä mietitään taas samaa asiaa. On tääki oikea oravanpyörä.

J-Love masentaa. puss<3